Moi
Viime aikoina nämä vanhan virren sanat on pyörineet mielessä. Johtuen osin siitä, että näin korona-aikana ei ole ollut mahdollisuutta kokoontua seurakuntana, vaan viranomaisten asettamien rajoitusten takia on ollut pakko ottaa etäisyyttä. Etäisyys on joskus tarpeen turvallisuuden takia, esimerkiksi ajettaessa maantiellä. Mutta sellainen etäisyys joka tuo yksinäisyyttä elämään ja erottaa perheenjäsenet toisistaan on raskasta ja ahdistavaa.
Niinpä niin, yhteenkö tulla saamme vielä tällä puolen Jordanin? Kyllä, menee se tämä koronakausi ohitse ja vielä ne rajoitukset loppuvat. Ja vielä me saamme kokoontua yhteen, Jumalan sanan kuuloon ja laulamaan yhdessä Herralle.
Tämä aika on tuonut tullessaan maskien käyttösuositukset. Kasvot peittävä maski vaikeuttaa tuttujen tunnistamista sekä toisen ihmisen tunnetilojen havaitsemista. Kun maskin takaa näkyy vain silmät eikä suuta, on vaikeampaa tulkita ilmeitä. Niinpä tahattomasti voi tulkita väärin toisen ihmisen puhetta. Sinusta en tiedä, mutta itse olen lopen kyllästynyt näihin maskeihin ja niiden pitämiseen monestakin syystä eikä tämäkään ole vähäinen. Laulujen laulussa sanotaan näin 2:14 Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
Paitsi että jae kertoo sulhasen ja morsiamen vuoropuhelua, se kertoo Jumalasta joka kaipaa sinua ja rakastaa sinua. Se kertoo siitä että juuri sinun kasvosi ovat kauniit, sinä Jumalan luoma ihminen. Se kertoo Luojasta joka rakastaa sinua, ja haluaa että sinä et pidä etäisyyttä Häneen vaan elät yhteydessä Hänen kanssaan. Se kertoo siitä että olitpa elämäsi vaiheissa kokenut onnistumisia tai menetyksiä, hän haluaa nähdä juuri sinun kasvosi ja kuulla sinun puhuvan hänelle. Jeesus rakastaa sua edelleen.
Kun kokoontumisrajoitukset päättyvät, niin nähdäänhän taas, eikö niin?
Jes. 38:17-20 Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.
Sillä ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa. Elävät, elävät sinua kiittävät, niinkuin minä tänä päivänä; isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.
Herra on minun auttajani. Minun kanteleeni soittoja soittakaamme kaikkina elinpäivinämme Herran temppelissä."