Siniristilippumme

Itsenäisyyspäivänä voi mietiskellä mitä itsenäisyys tarkoittaa itselle.

Paikallinen punk-bändi teki kerran kappaleen, jonka nimi oli sinivalkoinen lama. Tänään tuntuu että Suomen talous on syvällä suossa eikä alamäelle näy loppua. Eletään epävarmempia aikoja.

Monessa perheessä työttömyys kouraisee syvälle eikä Presidentin linnanjuhlia haluta katsoa, koska siellä juhlii parempiosainen kansa. Tosin Pressan linnanjuhlat onkin tänä vuonna Tampereella joten kannattanee katsoa jo ihan sen vuoksi.

Itsenäisyyspäivän linnanjuhlia pidetään tänään myös Hakaniemen torilla Helsingissä jossa on tarjolla ilmaista ruokaa ja ohjelmaa kaikelle kansalle. Niillekkin joiden elämä ei ole menestystä ja kunniaa täynnä.
Itsenäisyys ja vapaus on jokaisen suomalaisen etuoikeus ja on syytä iloita siitä.

Kuitenkin olipa tulossa myrskyä eli poutaa, ei Suomen kansa ole turvaton.
Kuunteleppa tästä Korsuorkesterin vetämä viisu ja laitappa omalle kohalles.

Kuusen kynttilät

Ekaluokalla vuosikymmeniä sitten pidettiin pikkujoulu. Pikkujoulu oli kesken koulupäivän ja siihen piti tuoda lahja luokkakaverille, jonka nimi arvottiin nostamalla lappu piposta. Minulle nousi nimi Leena. Hiljainen mutta mukava tyttö jonka isä oli kauppias. Siis huomattavasti varakkaammista piireistä kuin allekirjoittanut.

Jotenkin lahjan hankinta pääsi koulumatkalla unohtumaan. Sitten illalla siihen aikaan kun kauppa oli jo kiinni asia muistui mieleen. Paniikki iski. Äiti koitti keksiä jotakin lahjaa ja komusi kaapeista mitä sattui löytämään.
Joulupaperia onneksi oli ja pakettiin käärittiin ainakin kuusen kynttilöitä täysi paketti, en ole varma muusta mutta muistelen että jokunen marianne-karkki löytyi kaveriksi.

Hävetyksen määrä oli aivan järkyttävän suuri, kun tämän "lahjan" rikkaan perheen tyttärelle kannoin joulukuusen alle. Äiti oli koettanut lohduttaa että eihän sitä kukaan tiedä kenen ostaman lahjan saa.

 Lahjojen jaossa kävi sitten niin, että luokan  joulukuusen alle viimeiseksi jäi tuomani ja suuresti häpeämäni kynttiläpaketti. Opettaja nosti sen korkealle ja kyseli että kenelle se tämä on ja kuka on sen tuonut. Niinpä tämä ekaluokkalainen joutui ääni väristen ja naama sinipunaisena häpeästä tunnustamaan että Leenalle se on, lukeehan siinä. Kyllä olin harakanvarpaita pakettiin raapustellut. Ei vain pastellivärillä raaputettu nimi näkynyt iäkkään opettajan silmiin.

Näin elämässä voi käydä. Joskus joudumme tilanteen eteen jossa tuntuu, että elämä paljastaa meistä sellaista mitä emme olisi halunneet kenellekään kertoa. Elämä yllättää meidät niin sanotusti housut kintuissa.

Mutta rakas lukija, elämä on ohikiitävä hetki ja kerran tulee se lähtö ajasta iäisyyteen. Raamattu kertoo että jokainen meistä joutuu tekemään tiliä omasta elämästämme kerran Jumalalle joka kaiken näkee ja tietää.
Silloin ei auta vaikka ne nolot asiat olisi millaiseen kreppipaperiin kääritty.

Ainoa turva syntisellä on Jeesuksen vuodattama sovitusveri. Jumalan työtovereina me siis kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.

Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Ilm.  3:17-19