Kaipuuta

Puhelin pirisee. Ihmetellen vastaan siihen. Luurista kuuluu tuttu ääni;-" Minä täällä."
Juttelemme hetkisen tästä päivästä, miten ilta sujuu ja huomisen suunnitelmista.
Lyhyen tuokion jälkeen toivottelemme hyvät yöt ja suljemme puhelimet.

Puhelimen toisessa päässä oli läheinen ihminen joka aloittelee elämäänsä omillaan. Omassa asunnossa, oman oven takana. Ihminen, jonka elämä on ollut yhdessä rakkaitten ihmisten kanssa.
Ystävä joka on asunut aiemmin vanhempiensa kanssa.

Uusi oma asunto on ryhmäkodissa jossa elämä jaetaan muiden asukkaiden kanssa. Yhteisiin hetkiin kuuluvat ruokailut ja yhteinen oleskelutila jossa on TV.

Piipahdin hänen luonaan kylässä muutama tunti aikaisemmin ja joimme yhdessä kahvit. Muumimukista hörpitty kahvi oli hyvää. Ruokapöydällä on nippu askarteluja joita ystäväni tekee ajankulukseen. Pöydällä on muovikulhossa kourallinen kuivuneita mandariinejä ja niiden päällä kuivunut musta banaaninkuori.
Mielessään ja puheissaan tärkeimpänä asiana on päästä kotiin, vanhempien tykö.

Yksinäisen kaipuu on sinne missä on tuttu ympäristö ja läheiset ihmiset.


Aikaisemmin aamulla olimme laulamassa kuoron kanssa. Ylläni oli musta puku ja kaulaa hiersi valkea kauluspaita. Eturivissä, sydän särkyneenä, heti kuorokorokkeen alla istuu pari murheista ihmistä, jotka ovat menettäneet rakkaansa.

Poismennyt oli jo lähempänä 90 vuotta ja kaipaamaan jääneet vaimo ja poika ovat ikäihmisiä hekin. Laulujen aikana poskille vierivät kimmeltävät kyyneleet vakuuttavat kuitenkin, että kaipuu ja ikävä on kova.
Kaipuu läheisen luokse joka lähti pois. Sinne mistä ei ole paluuta takaisin.

 Laulut joita laulamme kertovat matkaajan väsymyksestä, Jeesuksen armosta ja valkeista vaatteista, jotka voittajien ylle puetaan. Ne kertovat yhteisestä kodista jonne Jeesuksen omat ovat matkalla. Riemusta, joka täyttää kerran ajatukset, kun uusi elämä alkaa siellä kirkkaudessa, Jumalan luona. Siellä missä ei ole kipua, sairautta eikä kuolemaa.

Täällä ollaan vielä matkalla. Tie vie eteenpäin eikä huomisen osoitteita tiedä. Ei tiedä onko yhteistä elämää rakkaiden kanssa jäljellä. Avaako oven vielä huomenna tuttu ja rakas ihminen vai onko oven takana tyhjä huone ja yksinäisen kaipuu.

Elämä pitää sisällään paljon epävarmuutta ja surua.
Menetysten keskellä saa olla onnellinen siitä että on uskossa. Että sen suuren rajan ylittäessä on uusi kirkas päivä edessä ja uskossa kuolleet rakkaat siellä odottamassa.