Normaalista poiketen nukuin aamulla pitkään.
Heräsin aamulla siihen että joku käveli aamulla huoneeseen ja sanoi; "Iskä, vietkö sää kouluun?"
Avasin silmät, eikä huoneessa ole ketään.
Katson kelloa ja se on muutamaa minuuttia vaille kahdeksan.
Koko talo nukkuu. Kello ei ole soinut.
Nousen ylös ja otan puhelimen laturista, yksi tekstiviesti; "Autossa on parkit päällä".
Nuorimies lainasi autoa illalla ja oli kotiin palatessaan jättänyt parkit palamaan.
Hyppään vaatteisiin ja menen ulos kokeilemaan vieläkö auto käynnistyy pakkasesta.
Auto starttaa ja jätän sen käyntiin lämpenemään ja palaan sisälle.
Laitan kahvit tippumaan ja väki herää.
-"Nyt on kiire kouluun, mikset sinä oo herättänyt??"
Kerroin että tänä aamuna minut herätettiin. Kerron mitä tapahtui ja juon kahvin.
Lapsi ehtii hyvin syödä aamiaisen ja pistää insuliinin.
Mieli on täynnä kiitosta taivaallisesta huolenpidosta.
Ehdimme kouluun ajoissa.
Kello on 8:15 kun olemme koulun pihalla.
Kuka se oli joka käveli huoneeseen ja herätti?
Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
(Psalmi 91:9-11)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti